Itsepäisyyspäivä

Tänään sai olla oikein luvan kanssa ittepäinen, ja sehän meiltä naustereilta luonnistuu. Puimme juhlan kunniaksi myös ykköset päälle ja mököttelimme kameralle.

Shoppailemassa

Toukka käväisi shoppailemassa meille kaikenlaisia herkkuja Kodin Terrassa. Vinkki lukijoille että sieltä saa lauantai-pussin tällä hetkellä halvalla!

Urheilua

Me Parrat kävästiin taas pitkästä aikaa urheilemassa hallilla. Pitkästä aikaa sen takia koska minulla on ollut tuota takapää-juntturaa, ja tuo Toukka ja Iskähän ovat ilmeisesti aktiivi-uransa ehtoo puolella jo. 

Mutta tässä on tuo meidän viime talven treenipätkävideo:

Ja tässä uusin:

Normipäivä.

Eli tylsistä tylsintä. Minulla ainaskin. Minä poika se huokailin vain kaiken nähneenä kun 

Toukka tahtoi taas kerran vehdata noiden JariKurrejen ja muniensa kanssa. 

 

Ja mitä meidän Iskä tekee samaan aikaan...

Ja Minä kärsin. Huoh.

Talveen varustautumista

Yks täti lähetti meille talven varalle uudet hatut, joita me sitten soviteltiin viikonloppuna. 

Ja Iskä valmistautui talveen poistattamalla kesäturkkinsa! Jessus! Luulisi että hällä tulee kiire kasvattaa uusi mutta ehkäpä hänelle sitten joku postittaa semmoisen...?

No Iskä sitten totesikin että oli virhe luopua karvoistaan, ja on pelkkää jalkaa mahanalus täynnä tuolla lenkeillä...

Mutta että Toukkakin on, vaikka hällä kyllä karvaa vielä piisaa...

Meillä meni pyhäpäivä kavereita treffatessa ja mettäilessä. Käytiin hieman kartoittamassa uutta metikköä ja minähän tein heti muutamat pidemmän matkan kartoituskäväisyt. Kumma Mamma meillä, se huutaa niin että mettä raikaa, ihan kuin meikä nyt ei vähemmällä kuulisi häntä. Kyllä minä kuulen mutta kun on vielä bisnekset kesken! Tullaan kun keritään! Jessus. Onhan sillä Iskä ja Toukka jotka siitä huolta pitävät hetken aikaa. Huoh. Opettelisi nyt ihan ittekseenkin pärjäämään! Aina pitäisi olla huolehtimassa siitä...
Seuraavana päivänä mukaan tuli tuplakyyläys, kun meijän kamujen Tuhon ja Pyrynkin Mamma kyttää mua koko ajan. Siinä ei sitten pysty yhtään toteuttamaan itseään! Mrrr.

Tässä meijän kaveritöötit!

Tässä minä hieman kerron omia mielipiteitäni tuolle meijän kavereiden isoveikalle. Siinä vasta ärsyttävä häiskä kun ei korvaansa lotkauta meikän jutuille.

Ei vaikka parta vaahdossa valittaa kuin!

Hulvatonta Halloweeniä!

Minä ajattelin että en pukeudu mitenskään Karkki ja Kepponen kierrokselle, varmastikin namppaa heltiää parhaiten tällä minun suloisella olemuksellani :)!

Ja jos ei heltiä niin kyllä minä pelottavakin osaan olla! Ihan varmasti!

Toukka ilmeisesti lähtee Kiss-laulaja puvussa karkkikierrokselle...

Hyviä Pyhiä! terveisin Pyhät Parrat

Elämä Partakuplassa.

Ei meitä askarruta maailman talous eikä lama,

eikä monta mamua tänne tulee, ihan sama.

Meille on tärkeetä kuiteskin monet asiat,

kuten päivittäinen ruoka ja nampparasiat.

Ja se että illalla on lämmin, pehmeä peti,

ja jokapäivä pitkä lenkki  > kiinni veti!

 Jos joku vielä korvan takaa rapsuttaa, 

sekä pehmeästi kuonopäältä kupsuttaa, 

niin  tämmöisen pienen parran sydän sykähtää, 

ja rakkautta pullollaan rinnassa väpättää.

Missikisat, mennyttä elämää!

Kertoiko meikäpoika jo miten sain loppuelämän vapautuksen missikisoista...?
No kaikki alkoi siitä kun tuolle meijän Mammalle tuli näköjäs stressin puutetta, joten sepä yksi päivä tässä loppukesästä ilmoitti minulle että "Nyt olisi sitten misseily-viikonloppuja tiedossa!".
Voi jessus, meikäpoika kun ei minään missinä ole ikinä välittänyt hipsutella missään piuhan päässä. Heti rupesin miettimään strategiaa että millä ilveellä tämmöiselle touhulle pistetään piste.

No ensin käytiin laitatuttamassa karvat ojennukseen eräällä tätillä aika kaukana täältä kotoa. Se oli loppujen lopuksi ihan kiva täti se, kun lopuksi sain hältä kissanraksuilla suun makiaksi!
Ja komia kuvakin saatiin vahingossa napsastua kun olin niin uppoutunut tapittamaan niitä kissanraksuja.

Sitten koitti ne Mamman koetusten päivät. Ja minä hykertelin ja virittelin äänihuuleni.
Huusin paikalla tauotta jotta varmasti kaikki kuulisivat mitä mieltä olen tämmöisestä! Mamma kädet täristen vähän väliä suori karvojani ja yritti hyssytellä minua.
Mikä harmi että ensimmäisessä näyttelyssä ei samassa kehässä ollut ketään muita koiria, jouduin siis huutelemaan vain kehän laidoilla oleville ainaskun ohi kipitettiin. Kummaa touhua tuo misseily, pitäisi seistä paikoillaan ja välillä kipitellä kurkkua kuristavan piuhan päässä. Minä kun olen tottunut laukalla kiitämään agiesteiden väliä niin oli siinä itsehillinnässä pidättelemistä.

Karvansuinta-pöydälläkin täytyy tönöttää aina välillä, miten siinä nyt sitten pitäisi olla? Tahtooko se Vieras-hipelöijä katsoa korvien sisä- vai ulkopuolta? Päätin vetää kompromissi-korvat kehiin:

Ja tällein me töräytettiin kehään, ei tainnut Mammakaan tietää miten niiden jalkojen kuuluisi olla...

Sitten mua alkoi potuttaa koko Vieras-hipelöijä ja näytin kieltä sille:

Lopuksi vielä tönötettiin pitkä tovi, mää siinä samalla varmistin että kuvaaja-täti on varmasti paikoillaan paparatsaamassa mua:

Toisessa missikisassa, mistä sitten kuvatodistetta valitettavasti ei ole, niin minä tein sen jackpot-tempun, eli vajotin Mamman naama punasena lattian rakoon :D. Siellä nimittäin oli samassa kehässä muitakin uroita joiden kanssa päätin pikaset haastelut ottaa! Kummia sällejä ne olivat vain, että eivät kimpaantuneet takaisin vaikka mitä rivouksia niille huutelin. Seisomaan en kerennyt enää millään koska mulla oli täysi työ vahdata ympärillä olevia, ja komealla laukalla piuha kireenä juostiin se mitä juosta täytyi. Tosin se piuha kiristi kurkkua sitten niin paljon että meinasin siihen tukehtua muutamaan otteeseen. Mamma sitten kiidättikin mut pikapikaa takaisin häkkiin sen esiintymisen jälkeen ja supatti korvaan lupauksen että missikisat oli nyt sitten tässä! Jes!

Tästä etiäpäin meikäpoika harrastaa vain sitä mistä tykkää, kuten jääkaapin ovella passissa oloa.