sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Shoppailemassa
Toukka käväisi shoppailemassa meille kaikenlaisia herkkuja Kodin Terrassa. Vinkki lukijoille että sieltä saa lauantai-pussin tällä hetkellä halvalla!
Urheilua
Me Parrat kävästiin taas pitkästä aikaa urheilemassa hallilla. Pitkästä aikaa sen takia koska minulla on ollut tuota takapää-juntturaa, ja tuo Toukka ja Iskähän ovat ilmeisesti aktiivi-uransa ehtoo puolella jo.
Mutta tässä on tuo meidän viime talven treenipätkävideo:
Ja tässä uusin:
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Normipäivä.
Eli tylsistä tylsintä. Minulla ainaskin. Minä poika se huokailin vain kaiken nähneenä kun
Toukka tahtoi taas kerran vehdata noiden JariKurrejen ja muniensa kanssa.
Ja mitä meidän Iskä tekee samaan aikaan...
Ja Minä kärsin. Huoh.
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Talveen varustautumista
Yks täti lähetti meille talven varalle uudet hatut, joita me sitten soviteltiin viikonloppuna.
No Iskä sitten totesikin että oli virhe luopua karvoistaan, ja on pelkkää jalkaa mahanalus täynnä tuolla lenkeillä...
Mutta että Toukkakin on, vaikka hällä kyllä karvaa vielä piisaa...
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
Meillä meni pyhäpäivä kavereita treffatessa ja mettäilessä. Käytiin hieman kartoittamassa uutta metikköä ja minähän tein heti muutamat pidemmän matkan kartoituskäväisyt. Kumma Mamma meillä, se huutaa niin että mettä raikaa, ihan kuin meikä nyt ei vähemmällä kuulisi häntä. Kyllä minä kuulen mutta kun on vielä bisnekset kesken! Tullaan kun keritään! Jessus. Onhan sillä Iskä ja Toukka jotka siitä huolta pitävät hetken aikaa. Huoh. Opettelisi nyt ihan ittekseenkin pärjäämään! Aina pitäisi olla huolehtimassa siitä...
Seuraavana päivänä mukaan tuli tuplakyyläys, kun meijän kamujen Tuhon ja Pyrynkin Mamma kyttää mua koko ajan. Siinä ei sitten pysty yhtään toteuttamaan itseään! Mrrr.
Tässä meijän kaveritöötit!
Tässä minä hieman kerron omia mielipiteitäni tuolle meijän kavereiden isoveikalle. Siinä vasta ärsyttävä häiskä kun ei korvaansa lotkauta meikän jutuille.
Ei vaikka parta vaahdossa valittaa kuin!
perjantai 30. lokakuuta 2015
Hulvatonta Halloweeniä!
Minä ajattelin että en pukeudu mitenskään Karkki ja Kepponen kierrokselle, varmastikin namppaa heltiää parhaiten tällä minun suloisella olemuksellani :)!
Ja jos ei heltiä niin kyllä minä pelottavakin osaan olla! Ihan varmasti!
Toukka ilmeisesti lähtee Kiss-laulaja puvussa karkkikierrokselle...
Hyviä Pyhiä! terveisin Pyhät Parrat
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Elämä Partakuplassa.
Ei meitä askarruta maailman talous eikä lama,
eikä monta mamua tänne tulee, ihan sama.
Meille on tärkeetä kuiteskin monet asiat,
kuten päivittäinen ruoka ja nampparasiat.
Ja se että illalla on lämmin, pehmeä peti,
ja jokapäivä pitkä lenkki > kiinni veti!
Jos joku vielä korvan takaa rapsuttaa,
sekä pehmeästi kuonopäältä kupsuttaa,
niin tämmöisen pienen parran sydän sykähtää,
ja rakkautta pullollaan rinnassa väpättää.
Missikisat, mennyttä elämää!
Kertoiko meikäpoika jo miten sain loppuelämän vapautuksen missikisoista...?
No kaikki alkoi siitä kun tuolle meijän Mammalle tuli näköjäs stressin puutetta, joten sepä yksi päivä tässä loppukesästä ilmoitti minulle että "Nyt olisi sitten misseily-viikonloppuja tiedossa!".
Voi jessus, meikäpoika kun ei minään missinä ole ikinä välittänyt hipsutella missään piuhan päässä. Heti rupesin miettimään strategiaa että millä ilveellä tämmöiselle touhulle pistetään piste.
No ensin käytiin laitatuttamassa karvat ojennukseen eräällä tätillä aika kaukana täältä kotoa. Se oli loppujen lopuksi ihan kiva täti se, kun lopuksi sain hältä kissanraksuilla suun makiaksi!
Ja komia kuvakin saatiin vahingossa napsastua kun olin niin uppoutunut tapittamaan niitä kissanraksuja.
Sitten koitti ne Mamman koetusten päivät. Ja minä hykertelin ja virittelin äänihuuleni.
Huusin paikalla tauotta jotta varmasti kaikki kuulisivat mitä mieltä olen tämmöisestä! Mamma kädet täristen vähän väliä suori karvojani ja yritti hyssytellä minua.
Mikä harmi että ensimmäisessä näyttelyssä ei samassa kehässä ollut ketään muita koiria, jouduin siis huutelemaan vain kehän laidoilla oleville ainaskun ohi kipitettiin. Kummaa touhua tuo misseily, pitäisi seistä paikoillaan ja välillä kipitellä kurkkua kuristavan piuhan päässä. Minä kun olen tottunut laukalla kiitämään agiesteiden väliä niin oli siinä itsehillinnässä pidättelemistä.
Karvansuinta-pöydälläkin täytyy tönöttää aina välillä, miten siinä nyt sitten pitäisi olla? Tahtooko se Vieras-hipelöijä katsoa korvien sisä- vai ulkopuolta? Päätin vetää kompromissi-korvat kehiin:
Ja tällein me töräytettiin kehään, ei tainnut Mammakaan tietää miten niiden jalkojen kuuluisi olla...
Sitten mua alkoi potuttaa koko Vieras-hipelöijä ja näytin kieltä sille:
Lopuksi vielä tönötettiin pitkä tovi, mää siinä samalla varmistin että kuvaaja-täti on varmasti paikoillaan paparatsaamassa mua:
Toisessa missikisassa, mistä sitten kuvatodistetta valitettavasti ei ole, niin minä tein sen jackpot-tempun, eli vajotin Mamman naama punasena lattian rakoon :D. Siellä nimittäin oli samassa kehässä muitakin uroita joiden kanssa päätin pikaset haastelut ottaa! Kummia sällejä ne olivat vain, että eivät kimpaantuneet takaisin vaikka mitä rivouksia niille huutelin. Seisomaan en kerennyt enää millään koska mulla oli täysi työ vahdata ympärillä olevia, ja komealla laukalla piuha kireenä juostiin se mitä juosta täytyi. Tosin se piuha kiristi kurkkua sitten niin paljon että meinasin siihen tukehtua muutamaan otteeseen. Mamma sitten kiidättikin mut pikapikaa takaisin häkkiin sen esiintymisen jälkeen ja supatti korvaan lupauksen että missikisat oli nyt sitten tässä! Jes!
Tästä etiäpäin meikäpoika harrastaa vain sitä mistä tykkää, kuten jääkaapin ovella passissa oloa.
No kaikki alkoi siitä kun tuolle meijän Mammalle tuli näköjäs stressin puutetta, joten sepä yksi päivä tässä loppukesästä ilmoitti minulle että "Nyt olisi sitten misseily-viikonloppuja tiedossa!".
Voi jessus, meikäpoika kun ei minään missinä ole ikinä välittänyt hipsutella missään piuhan päässä. Heti rupesin miettimään strategiaa että millä ilveellä tämmöiselle touhulle pistetään piste.
No ensin käytiin laitatuttamassa karvat ojennukseen eräällä tätillä aika kaukana täältä kotoa. Se oli loppujen lopuksi ihan kiva täti se, kun lopuksi sain hältä kissanraksuilla suun makiaksi!
Ja komia kuvakin saatiin vahingossa napsastua kun olin niin uppoutunut tapittamaan niitä kissanraksuja.
Sitten koitti ne Mamman koetusten päivät. Ja minä hykertelin ja virittelin äänihuuleni.
Huusin paikalla tauotta jotta varmasti kaikki kuulisivat mitä mieltä olen tämmöisestä! Mamma kädet täristen vähän väliä suori karvojani ja yritti hyssytellä minua.
Mikä harmi että ensimmäisessä näyttelyssä ei samassa kehässä ollut ketään muita koiria, jouduin siis huutelemaan vain kehän laidoilla oleville ainaskun ohi kipitettiin. Kummaa touhua tuo misseily, pitäisi seistä paikoillaan ja välillä kipitellä kurkkua kuristavan piuhan päässä. Minä kun olen tottunut laukalla kiitämään agiesteiden väliä niin oli siinä itsehillinnässä pidättelemistä.
Karvansuinta-pöydälläkin täytyy tönöttää aina välillä, miten siinä nyt sitten pitäisi olla? Tahtooko se Vieras-hipelöijä katsoa korvien sisä- vai ulkopuolta? Päätin vetää kompromissi-korvat kehiin:
Ja tällein me töräytettiin kehään, ei tainnut Mammakaan tietää miten niiden jalkojen kuuluisi olla...
Sitten mua alkoi potuttaa koko Vieras-hipelöijä ja näytin kieltä sille:
Lopuksi vielä tönötettiin pitkä tovi, mää siinä samalla varmistin että kuvaaja-täti on varmasti paikoillaan paparatsaamassa mua:
Toisessa missikisassa, mistä sitten kuvatodistetta valitettavasti ei ole, niin minä tein sen jackpot-tempun, eli vajotin Mamman naama punasena lattian rakoon :D. Siellä nimittäin oli samassa kehässä muitakin uroita joiden kanssa päätin pikaset haastelut ottaa! Kummia sällejä ne olivat vain, että eivät kimpaantuneet takaisin vaikka mitä rivouksia niille huutelin. Seisomaan en kerennyt enää millään koska mulla oli täysi työ vahdata ympärillä olevia, ja komealla laukalla piuha kireenä juostiin se mitä juosta täytyi. Tosin se piuha kiristi kurkkua sitten niin paljon että meinasin siihen tukehtua muutamaan otteeseen. Mamma sitten kiidättikin mut pikapikaa takaisin häkkiin sen esiintymisen jälkeen ja supatti korvaan lupauksen että missikisat oli nyt sitten tässä! Jes!
Tästä etiäpäin meikäpoika harrastaa vain sitä mistä tykkää, kuten jääkaapin ovella passissa oloa.
lauantai 24. lokakuuta 2015
Lokaviikon happeningii
Kiirettä on meillä taas pitänyt tällä viikolla! Mamma kun jäi loppuviikoksi lomailemaan niin se tietää aina univajetta meille pikkusälleille, koko ajan se nimittäin keksii menoa ja meininkiä niin että jää päivä-unet aivan väliin! Huoh.
Eräänä päivänä se kiidätti meidät sillä ajovankkurillaan pitkästä aikaa vanhalle treenikentälle hengailemaan. Iskä ja Toukka intoutuivat esteitä hyppelehtimään kun minä taas sillä välin kartoitin kentän hajusaldon, kuka käynyt ja milloin jne.
Siitä me jatkettiin sitten ajovankkurilla matkaa ja meikäpoika pääsi semmoiselle silittelijä-tätille! Eka mua tietty vähä epäilytti koko homma kun siellä mökin perukoilla kuulosti huutelevan talon isännät ja meikä karjas niille takas, mutta sitten kun se täti rupesi mukavasti pöydällä mua hipelöimään ja pyörittelemään niin mikäs siinä. Vaikka välillä se täti runnoi niin että tuntui epämukavalta mutta että kylläpä on jalka noussut sen jälkeen kepeästi!
Ainiin, Toukalla ei ollut niin mukavaa tämmöistä hoitoreissua kuin minulla tällä viikolla. Se tuli sieltä hoitoreissulta ihan pökkyrässä takas (onkohan seki alkanu lipittää salaa sitä hiivajuomaa kuten Iskäki?!) parta veressä ja pikainen vilkaisu sen kalustoon osoitti että hymy oli taas harvennut!
Mutta täytyy sanoa että nyt sitä kestää lähellään paljon mieluummin kun sen suusta ei tule semmoista löyhkää, heh.
Sit me jouduttiin taas hommiin yksi päivä. Piti toimittaa rakennustarkastajan virkaa kun Mamma kasaili omituista mökkiä meijän etupihalle. Onkohan se jonkun pienen koiran koppi?
Sit meillä on ollu tätä perus-meno-settiä, peltojen kartoitusta ja maitten ja mantujen mittailua. Viestejä on kirjoiteltu ahkerasti lähitienoot täyteen
Meillä alkaa muutes olemaan pikkuhiljaa sisälläkin melkein yhtä paljon lehtiä kuin ulkona :D
Ykspäivä Toukka halusi taas esittää mannekiiniä. Huoh. Ja kuvauttaa Muniaan, JariKurrejaan ja Pehiläisiä. Noi on niin boooring noi sen lelut. Ja se on ihan hulluna noihin, en ymmärrä. Välillä me Iskän kanssa kiusataan sitä ja juostaan pitkin kämppää sen lelut suussa vinkuen sitä karkuun. Se pillastuu ihan tosissaan siitä :D. No tossa nyt sen hölömöjä kuvia. Ei se ihan fiksulta musta noissa näytä. Ihan puusta pudonneelta.
Sitten ku Iskästä piti ottaa kuvia niin johan se Pöllö pomppas niihinkin kuviin mukaan.
No sit me otatettiin Iskästä ja musta yhteiskuva kanssa. Kyllä mä olen niin parempi versio omasta mielestäni! Minä olen tuo siis tuo komiampi tuossa oikealla.
Että semmoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)